Heilan olin ilmoittanut kolmansiin alo-luokan tokokokeeseen 8.12. Mielessä siinteli TK1-koulutustunnus, vaikka vähän pelotti, että jotain menee pieleen kun tommoisia näin nuorelta koiralta odottelen. Ahneella jne...
Yksittäisliikkeet alkoivat seuraamisella, joka oli hyvä. Mutta en saanut Heilan virettä tarpeeksi nostettua, joten meidän ekä liike meni käsille, jopa reisille. Heilan seuraaminen oli tiivistä ja intensiivistä, käännökset myös tiiviitä ja kuten tuomari Juha Kurtti sanoikin, se oli kympin arvoista suorittamista. Ennen viimeistä käännöstä Heila väsyi eikä se pystynyt pitämään fokusta liikkeen suorittamisessa vaan keskittyi kehämerkkeihin ja ihmisiin. Annoin ylimääräisen käskynkin, jolla en koiraa saanut ruotuun. Ihan hirveä lopetus mallikkaasti alkaneelle liikkeelle. Arvosanaksi 7 -apua !
Mutta sitten kokosimme itsemme ja jatkoimme. En näyttänyt koiralle pienoista pettymystäni vaan reippaasti jatkoimme liikesuoritustamme napsien kaikista lopuista liikkeitä täydet 10 ! Olin reaaliajassa tietoinen, että hyvin menee ja suorituksemme loputtua että ykkönen tulee. Mutta vasta tulostaululta minulle selvisi miten hyvin: 191 p, jolla olimme johdossa. Kilpailun edetessä johtoasema vaihtui kakkostilaan, josta en voinut olla edes yhtään harmissani. Pikkulikka teki sen ! Kolme kisaa - kolme ykköstä ja TK1-koulutustunnus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti