Ihan ensiksi suuret onnittelut Messarin voittajille ! Hienoja koiria, jotka ansaitsivat kyllä tittelinsä - niinhän ne aina, mutta nyt myös minun mielestäni.
Kirjo mustaterrierikehässä oli melkoinen; oli suurta ja pientä, pitkää turkkia ja lyhyemmässä trimmissä olevaa, jotkut liikkuivat hyvin ja toiset huonosti -niin kuin yleensä on tapana. Kumpanakaan päivänä en ihan päässyt jyvälle mitä tuomarit hakivat . Kumpikin tuomari toki noukki sen parhaan uroksen ja nartun, jotka erottuivat edukseen kehässä. Vähän elättelin toivoa junnuvoittajatittelistä lauantaina urosten kehästä, mutta kun eriä ei tullut niin ei tullut ( totuuden nimessä on myönnettävä, että 10-kuinen ei ole valmis eikä kuulu ollakaan, mutta kun sentään voitti luokkansa ja niin edelleen…..).Mutta tätähän näyttelytouhu on.
Alek ei esiintynyt kehässä kumpanakaan päivänä enkä sitä kyennyt siellä nostamaankaan. Edellisessä elämässä hän on ihan stressaantumispisteeseen saakka kyllästytetty näyttelytouhuun ja tapettu kaikki ilo kehässä esiintymiseen, jota taustaa vastaan olin enemmän kuin tyytyväinen kun Alek sentään rentona kulki edelläni ihmis- ja koirapaljoudessa. Ulkonäyttelyissä on paljon rennompi, mutta sisähalleissa menneisyys nostaa aina päätään. Mutta, no hätä ! -hyvälle ei ole häpeä hävitä.
Ronja oli turhan pitkässä karvassa, joka peitti kaikki ”ulottuvuudet”. Pieni narttu hävisi turkin alle. ”Lapset ” Boris ja Miina tohottivat sinne tänne, mutta aikaa on kouluttautua esiintymiseen ( josko se nyt niin tähdellistä on ?).
Roinaa tuli taas ostettua: ihanat vaaleanpunaiset karvat alustoiksi tytöille autoon, vaaleanpunainen kaulapanta Iinekselle ja miljoonan dollarin sakset, joita maksaessani sydän vuoti verta. Hassesta kertovan kirjan ehdinkin jo lukea ( ei hassumpi), trimmaus-DVD on näkemättä ja Iineksen paperit on jo järjestyksessä uudessa vaaleanpunaisessa kansiossa.
Mustaterrieri-ihmisiä tuli tavattua, kuulumiset ja mielipiteet vaihdettua; siinähän on yksi koiranäyttelyn pointti. Bonusta sitten on jos kotiinviemisinä on muutakin roipetta kuin kovalla rahalla ostettuja koiratarvikkeita. Jalat oli maanantaina kipeinä 7 koiran kanssa kehässä juoksemisesta ja muutenkin molemmat päivät tuli vietettyä jalkojen päällä ympäri suurta hallia patikoiden. Maanantaina ruumis tuntui puimakoneen ruhjomalta. Taidan tulla vanhaksi ? Kiitos kaikille mukanaolleille, kehän laidalla kannustajille ja kilpakumppaneille ! Tavataanhan taas !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti