Jäällä

On kylmä talvi, joka tuntuu vielä kylmemmältä muutaman leudon talvikauden jälkeen. Parina viime vuonna ajoin jälkiä sulassa lumettomassa metsässä vuodenvaihteessa. Silloin ei ollut lähijärven jäälle menemistä, sikäli mikäli jonkinlainen riite veden pinnalle oli edes muodostunut.

Toista on nyt ! Järvenrantaan on matkaa portiltani reilu puolisen kilometriä, hiljaista tietä peltojen halki. Pihastani porukka joutuu seuraamaan vieressäni tiukassa komennossa parisen sataa metriä, jonka aikana muodostavat elimistöönsä melkoisen määrän ylimääräistä adrenaliinia kun valmistautuvat tulevaan: pääsevät spurttaamaan tukka putkella 400 m:n suoran rantaan ! Käyvät siellä kääntymässä ja tulevatkin sitten adrenaliinin käytettyään ”normaalitilassa” takaisin. Sitten matkamme jatkuu muina miehinä venepoukamaan, josta avautuu kaunis, hiljainen ja suuri Alajärvi.


Mikä uskomaton näky: puhdasta lumista jäätä, jonka pinnalla auringonvalo leikkii, keltaista huurteista kaislikkoa ja sokerikuorru-
tettuja puita. Tänään juuri ennen auringonlaskua lumi hohti sinisenä, auringonkaje värjäsi taivaanrannan oranssiksi ja kevyt usva leijaili rannoilla. En voinut kun syvään huokailla ja yrittää ahmia tätä elämystä itseeni. Pakkasta oli sellaiset piirun vaille 20 naulaa ja koirat yltä päältä huurussa.

Juska-huuruparta

Joka päivä tehdään sellainen reipas tunnnin lenkki. Ihan pahimpina pakkaspäivinä olen jättänyt Juska-vanhuksen kotiin, Iines sen sijaan kiitää pitkin hankia Doriksen ja Darjan messissä eikä näytä mitään hyytymisen merkkejä.

Iineksen menoa kaislikossa

Taidan ottaa taas käyttöön potkukelkan, jolla tuo tieosuus taittuu makeammin.Jäällekin on muodostunut oikein kunnon tie, joten saavat Darja & Doris aika kyytiä kunhan vähän pakkaset hellittää.Iineksen ehkä jätän näiltä rajummilta matkoilta pois.