Maailman mukavin pentu

Iines
Iines on maailman mukavin pentu. Istuu tähän laumaan kuin nenä päähän. Ihan kuin olisi tehty tähän -no, mutta niinhän se onkin !
Iines on rauhallinen eikä hösellä koko ajan. Leikkii kuitenkin mielellään, kantaa leluja ja vähän muutakin.


Riehuu pihalla Doriksen kanssa ja yllätys, yllätys: Darja vetää tukka putkella ympäri isoa pihaa ja pöllyttää aina välillä kylkikarvoissa roikkuvan tyttären.
Yksin ollessaan alkoi muotoilla kylppärin ovenpieliä joten asuu nyt isossa 120 cm korkeassa kylppärin kokoisessa aitauksessa.
Yöt nukkuu lähes koomassa makuuhuoneessani (kuten muutkin). Sisäsiistiksi voisin häntä jo sanoa. Toki joskus saattaa silti käydä vahinko.
Kohta saa mennä poissaollessani isojen koirien kanssa asumaan koirataloon ja -tarhaan. Viikko sitten aloitin luukustamenoharjoitukset ( koirilla on erikseen sisäänmeno- ja ulostuloluukut ja ne ovat sekä ulkoa isoon tuulikaappiin sekä tuulikaapista lämpimän oleskelutilan puolelle)
Jo ekassa harjoituksessa Iines uskalsi mennä täysin kiinniolevasta luukusta sisään ja ulos.Nyt juoksee jo ulkoa tuulikaapin kautta oleskelutilaan ja takas. Täytyy olla nopea, että häntä ei jää väliin. Vielä pitää opetella laumassa kulkemista eli kun edellinen on mennyt luukusta pitää odottaa, että luukku asettuu paikalleen ennen kuin voi turvallisesti mennä. Muuten vaneriluukku läjähtää päin naamaa. Tämäkin pitää oppia perinteisellä menetelmällä eli kantapään kautta. Kukaan pentu ei näin nopeasti ole oppinut luukuista kulkemaan.


Autossa Iines matkustaa rauhallisesti. Muutaman kerran oli ollut kyydissä kun ihan oma-alotteisesti hyppäsi kyytiin. Tosi hienoa, sillä suuri osa elämästä tullaan viettämään autossa.
Ihmisistä tykkää yli kaiken, ohiajavia autoja ei pelkää. Naapurin hevoset huomasi kerran ohikulkiessa yllättäen ja teki sellaisen neliraajaloikan suoraan ylöspäin, nosti vähäiset karvansa pystyyn ja ilmoitti hirviöille, että täältä kyllä pesee ! Nyt ei kiinnitä hevoshirviöihin suurempaa huomiota; syrjäsilmällä seuraa, että pysyvät omalla reviirillään kun jäykin jaloin muka välinpitämättömänä kulkee hevosaitauksen ohi.


Viikon verran on myös ollut tyttöjen kanssa lenkillä. Aloitin varovasti sellaisilla 20-30 min mittaisilla pätkillä, mutta tänäänkin juoksi lauman kanssa tunnin jäällä eikä kotiintullessa näkynyt pienempiäkään väsymisen merkkejä.



Tässä vaiheessa tuntuu olevan hyvin ohjattavissa ja kutsusta tulee luokse sata lasissa huolimatta muun lauman touhuista.


Iineksellä on piiiitkä luikero häntä, joka elää ihan omaa elämäänsä, hauskaa.